Talonmies

Pääsin kertomaan teille edellisessä blogipostauksessani pienkerrostalosta ostamastani kaksiosta. Mitä en aikuistumisesta puhuessani kertonut, oli se, että nykyään olen joka kahdeksas viikko myös talonmies. Kyllä - talonmies. Jokainen vuorollamme luuttuamme lattiat, pesemme saunan, lakaisemme pihan, leikkaamme nurmikon, teemme lumityöt, vaihdamme lamput ja palovaroittimen patterit, hiekoitamme.

Talonmiehen rooli oli ehkä yksi suurimmista huolenaiheista lähipiirissäni - millä ajalla ja millä voimilla pystyn hoitamaan kaiken edellämainitun kun jaksamisen kanssa on ollut muutenkin vaikeuksia.

"Et ole ikinä kotona!"

"Täytyy sun joskus myös vaan olla!"

"Yleisen saunan pesu - yök!"

"Sun tuurilla lunta sataa metreittän joka päivä just sun talkkariviikolla!"

"Osaatko muka vaihtaa lampun?"

"Hahah et oo ikinä käyttänyt ruohonleikkuria ja nyt sun pitäis osata se homma alusta loppuun itse?"

Jep. Kiitos kannustuksesta - tein asunnosta tarjouksen kaikista edellämainitusta kommenteista huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia?) ja ostin asunnon. Nyt olen osa-aikainen talonmies. Ja huvittavalla tapaa jopa ihan sairaan ylpeä siitä! Kuinka moni voi sanoa olevansa talkkari? Mä, mun naapurit ja Salkkareiden Seppo!

Hei kerran kahdeksassa viikossa tunti-pari. Se on vain järjestelykysymys. Ja sitäpaitsi super iso säästö vastikkeen ollessa keskimääräistä edullisempi! Ja oikeasti oman luistelu-uran jälkeen olen myös kaivannut tietynlaista yhteisöllisyyttä elämääni. Nyt sitä on koko pienkerrostalollisen verran ja olen siitä enemmän kuin onnellinen.

Mutta okei. Ensimmäinen koetuskivi oli oman nimen laittaminen oveen. Yks kirjain katkesi kun yritin tunkea sitä paikalleen. Eikun uudestaan rautakauppaan.

Sittemmin olen onnistunut talkkaroinnissani paremmin. Jo ekalla talkkariviikollani osasin ihan itse sen ruohonleikkurinkin käynnistää. Ja leikata sen nurmikon. Siitäs saitte!