Kevättä kohti

Aurinko tekee ihmeitä. 

Niin pirteä mieli kun päivä on pidentynyt ja ennen ja jälkeen työpäivän on jo valoa! Ihanaa! Kevät on täällä ihan kohta! 

Material happiness

Väsyneenä istuin makuuhuoneen ja olohuoneen väliseen ovenkarmiin nojaten ja ihastelin uusia Marimekon Ararat-tyynynpäällisiä. Tykkään. Sekä tyynynpäällisistä että muusta näkymästä. ♥

Dubaista aikoinaan ostettu mattokin sopii mielestäni loistavasti yhteen Ikean Ekenäset-sohvan kanssa. 

Jep - material happiness, minkäs teet. 

L-O-M-A

Aamut ilman herätyskelloa. Joulupukin tuomat pellavalakanat (kiitti äiti ♥). Ikkunasta sisään tulviva auringonpaiste. Kelloton ja kalenteriton elämä. L-O-M-A!

Takan paikka

Asuntoni kaupantekotilaisuudessa minulle selvisi, että asuntooni saa takan. T-a-k-a-n! Apua mikä ihana mahdollisuus - kerrostalohuoneistoon toimiva takka! Vaan että millainen? En tiedä yhtään! 

Tupareissani kaverit ristivät "takkanurkkaukseni" alttariksi... Noh, ehkä se vähän siltä näyttääkin. Kynttilät ja kaikki. 

Ikean Stockholm-lipasto tuossa nurkkauksessa on äärimmäisen tärkeässä säilytysroolissa kätkien sisäänsä sekä pyyhkeet että liinavaatteet. Ehkä se mahtuu takan kanssa samaan nurkkaan - aika näyttää. Tai sitten makuuhuoneeseen on keksittävä paremmat säilytysratkaisut. 

Juuri tuossa missä on peili, on ilmeisesti hormi. Peilille ei ole vielä oikeaa paikkaa löytynyt, mutta toistaiseksi tuo on ainoa missä peilin eteen pääsee lähelle ja kauas. Mutta kyllähän takka nyt yhden peilin voittaa. 

Ideoita ja vinkkejä takan suhteen? Ehkä joku tällainen olisi itsellä päällimmäisenä mielessä... 

Kuva

50-luvun senkki vs. String

Olin aina ajatellut, että "sitten kun ostan sen 50-luvun kerrostalokaksion, sisustan sen 50-60-lukujen henkeen vanhoilla ja uusilla löydöilläni".

Ennen muuttoa pelastin entisen joukkuekaverini vanhempien vintiltä itselleni kerrassaan ihanan senkin. TV-tasoksi, ajattelin. Muuttoapureillani kannatutin sen tottakai uuteen kotiinikin, sinnehän se oli ajateltu.

Eih. Eih. Eih. Niiiiiiiin ihana kuin senkki olikin, en vain ollut tyytyväinen. Tunsin sen heti ja tiesin, että sen olemassaolo ahdistaa. Nopeasti pistin viestiä senkkiä ihailleelle entiselle joukkuekaverilleni ja myin sen hänelle. Pitihän perintösenkin pysyä vähintään luisteluperheessä.

Kas kummaa, pian huomasin hyödyntäneeni Vepsäläisen tarjousta ja tilanneeni String-hyllyn senkin paikalle. Sopisihan se täydellisesti samassa tilassa olevan astiahyllyni kanssa. Ja tarvitsin nimenomaan myös kirjahyllyn.

Aah - tilaa hengittää. (Vaikka hyllylle löysi tiensä kirjojen lisäksi yksi jos toinenkin esine.)

Kuin kreivin aikaan ystäväni löysi minulle nettikirpparilta TV-tasoksi ajan henkeen ja Stringin tyyliin sopivan tason. Sohvapöytärykelmä muodostui sekin lähes vahingossa täydellisellä ajoituksella. Intoihimoisesti kirppareita kiertelevä pomoni tiesi mitä etsin ja olikin löytänyt minulle pilkkahintaan pienen tason jossa oli kaunis lehtiteline alla. Ensin ajattelin sen TV-tasoksi, mutta se mahtuikin juuri näppärästi muutama vuosi sitten Billnäsin antiikkimarkkinoilta ostamani pöydän alle.

Jääkö nuo tuohon ainiaaksi, en tiedä. Nyt olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen. Pitäisi vain jaksaa kaikki tasot käsitellä pähkinäpuun väriseksi jotta sopisivat vielä entistäkin paremmin yhteen Stringieni kanssa. Lähtökohtaisesti väreiltäänhän ne olisivat paremmin sopineet yhteen senkin kanssa...

String

Uudessa kodissani on minikeittiö. Oikeastaan se on virallisesti kai keittokomero. Ne ketkä ovat blogiani seuranneet jo vuodesta 2011 lähtien, tietävät että jos jotain, niin astioita minulta kyllä löytyy.

Kun tarjoukseni 45 neliön kaksiosta oli hyväksytty, aloin kytistelemään Stockmannin, Finnish Design Shopin ja Vepsäläisen tarjouksia - halusin ehdottomasti käyttöastioilleni String-hyllyn. Ennenkuin pääsin uuteen kotiini edes muuttamaan, olin ostanut itselleni ensin mainitusta kaupasta vuosia vuosia vuosia himoitsemani klassikon.

Keittiön ja ruokapöydän läheisyydessä oli hyllylleni juuri täydellinen paikka. Ja uskokaa tai älkää, vaikka onkin avohylly niin toimii käytössä todella hyvin. Edes viinilasit eivät ole päässeet pölyttymään, skumppalaseista puhumattakaan.

Material happiness.

45m2

Elämäni yksi isoimmista uusista aluista tapahtui juhannuksen jälkeen kun sain avaimet omaan kotiin. 45 ihka omaa neliötä vuonna 1956 rakennetussa pienkerrostalossa!

 
Uudehkossa kerrostalossa yksin vuokralla asuminen alkoi käydä kukkaron päälle joten oli aika napata kiinni yhdestä unelmasta - omasta kerrostaloasunnosta vanhassa talossa. En ehtinyt varmasti edes kymmentä asuntoa käydä katsomassa kelpuuttamallani (hyvinkin rajatulla) alueella kunnes astuin sisään nykyiseen asuntooni.

♥

Kattopalkit. Iso olohuone josta kuvassa näkyy vain puolet. Sopiva makuuhuone. Vaatehuone. Leveät ikkunalaudat. Minun käyttööni vallan riittävä pieni keittiö astianpesukoneella. Tehokkaat neliöt omaava vessa johon mahtuu pyykkikone. Eteisen peili ja pienen pienet hyllyt jotka neuvottelin asuntokauppaan mukaan välittäjän neuvojen mukaisesti. Parveke. Näkymät luontoon vaihtuvine vuodenaikoineen.

Kaikki nämä edellämainitut ovat osa kokonaisuutta - pientä mutta suurta.

Tarjous - vastatarjous - tarjous. Puhelu joka nosti onnenkyyneleet silmiin kesken työpäivän. Hyväksytty tarjous. Ostin asunnon! Skål Muumi-skumpalla!

Omilla mittareillani jollain tapaa ehkä aikuistuin oman asunnon myötä. Kohta viisi kuukautta asuntovelallisena elellessäni olen ainakin oppinut uusia asioita. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Hauskaa viikkoa ihanat lukijani jotka putkahditte takaisin elämääni blogini uuden alun myötä! Kiitos!

ps. Ensiasunnon ostajan näkökulmasta voin muuten lämpimästi suositella asunnon minulle myynyttä välittäjää. Hän on saanut jo useamman toimeksiannon meidän sukupolvenvaihdosta läpikäyvän kerrostalon asunnoista ja minä olen yksi meistä onnellisista ostajista. Yhteystiedot annan eteenpäin mielelläni!